Käyttämäsi selain on vanhentunut. Suosittelemme, että päivität selaimesi ensin uusimpaan mahdolliseen versioon.

MTK Siilinjärven antamat lausunnot

Johtokunnan kannanotto moottorikelkkareiteistä, kesä 2014

EI MOOTTORIKELKKAREITILLE

Kaikessa hiljaisuudessa on osalle siilinjärveläisistä maanomistajista tullut postia, missä kerrotaan moottorikelkkareitin virallistamisesta. Hankkeen ajoitus tuntuu käsittämättömältä, kun otetaan huomioon kunnan taloustilanne. Samalla, kun mietimme kuinka Siilinjärven kunta selviää sen ensisijaisista tehtävistä, ovat toiset tahot sysäämässä kunnalle pysyviä lisämenoja reitin vuosittaisesta ylläpidosta.

Koska Siilinjärven kassassa ei ole yhtään löysää rahaa, tuokin menoerä jouduttaisiin kattamaan karsimalla joistakin nykyisistä palveluista. Sen sijaan olisi helppo osoittaa kohteita, mihin rahalle olisi suurempaa tarvetta kuin 6 metriä leveälle, kannoista, kivistä ja mättäistä puhdistetulle mahdollisimman tasaiselle kelkkauralle. Suunnittelun alla olevan reitin Kuopion, Siilinjärven ja Koillis-Savon moottorikelkkareitin kokonaiskustannukseksi on arvioitu 1,8 miljoonaa euroa. Kunnossapitokuihin lasketaan vuosittain 10 prosenttia rakennuskuluista.

Väitteet moottorikelkkareitin tarpeellisuudesta ja vähäisistä haitoista ympäristölle ovat helposti alas ammuttavissa. Toteutuessaan reitti merkitään kiinteistörekisteriin. Siilinjärven kunnasta tulee reitinpitäjä Siilinjärven alueella kulkevan reitin osalta. Siilinjärven kunta saa talviaikaisen käyttöoikeuden reitille, mutta myös sen ylläpidosta aiheutuvat kulut. Reitin kunnossapidosta ei voi livetä, koska reitin hoidon minimitaso on määritelty maastoliikennelain 20 §:ssä.

Vain harvoissa tapauksissa reitistä voi olla hyötyä kenelläkään muulle kuin moottorikelkkailijoille. Perustelut reitin hyödyntämisestä metsätaloudessa ovat olemattomat. Reitti olisi käytettävissä kesäisin – hakkuut tehdään pääasiassa talvisin. Peltoja pitkin kulkevat reitit haittaavat salaojien toimintaa ja heikentävät monivuotisten nurmien ja syysviljojen talvehtimista, koska reitin kohdalla maa routaantuu syvemmälle.

Mieluusti vaietaan myös reitin myötä syntyvistä uusista suoja-alueista. Mikä mahtaa olla reitin vaikutus jatkossa lähialueen maankäytölle? Onko oletettavissa, että reitti vaikuttaa esim. 150 – 200 metrin levyiseen alueeseen? Löytämissämme muualle tehdyissä reittisuunnitelmissa on tavoitteena ollut, ettei reitistä syntyvien meluhaittojen takia asutusta ole 150 metriä lähempänä reittiä. Tästä metrimäärästä ei ole mitään mainintaa maanomistajien saamissa saatteissa.

Maastoliikennelain 16 §:n mukaan moottorikelkkareittiä ei saa perustaa, jos sen käyttämisestä aiheutuisi luonnolle tai muulle ympäristölle, luontaiselinkeinoille, maa- ja metsätaloudelle, yleiselle virkistyskäytölle tai muulle yleiselle tai yksityiselle edulle huomattavaa haittaa.

Moottorikelkkareitti Siilinjärvelle? Ei kiitos.

MTK Siilinjärvi johtokunta

 


Vuosi 2012

MUISTUTUS KEVÄTÖN - PYYLAMPI YLEISKAAVAAN

Johtokunnan vastuuhenkilö Ari Miettinen

Muistutus osoitettu Siilinjärven kunnanhallitukselle

MTK Siilinjärvi kiinnittää Kevätön – Pyylampi kaavaehdotukseen huomiota seuraaviin kohtiin:
 
1.    Vuorovaikutus ja kaavoituksesta tiedottaminen
 
Maankäyttö- ja rakennuslain 6 §:ssä todetaan, että kaavoja valmistelevien viranomaisten on tiedotettava kaavoituksesta sillä tavoin, että niillä, joita asia koskee, on mahdollisuus seurata kaavoitusta ja vaikuttaa siihen.
Kaavoitusprosessi on ollut vireillä poikkeuksellisen kauan. Kaavan valmisteluvaiheen yleisötilaisuus on pidetty 13.9.2001. Kaavaselostuksesta ei käy yksiselitteisesti ilmi, kuinka vuoden 2001 jälkeen on pidetty yhteyttä maanomistajiin. Kaavan valmisteluvaiheen aloittamisesta on kulunut niin pitkä aika, että omistussuhteissa on saattanut tapahtua muutoksia. Kaavaselostuksen perusteella on vaikea varmistua, että kaikkia maanomistajia on kohdeltu tiedottamisen osalta tasapuolisesti.
 
2.    Kaavoituksen tavoitteet
Kaavan tavoitteissa todetaan, että ”yleiskaava perustuu niin laajoihin selvityksiin sekä tarkkaan esitystapaan ja mitoitukseen, että sen perusteella kunta voi myöntää suorat rakennusluvat korjaus- ja uudisrakentamiseen yleiskaavan osoittamiin rakennuspaikkoihin. Ranta-rakennusoikeus osoitetaan emätilatarkasteluun perustuen rakennuspaikkakohtaisesti.” (Kaavaselostus s. 7(21))
Käsityksemme mukaan yleiskaava ei ole päässyt asettamaansa tavoitteeseen ns. kovanmaanrakentamisen osalta. Olemme huolissamme rakentamismahdollisuuksista tulevaisuudessa erityisesti niillä suunnittelutarveratkaisualueilla, joille ei ole suunnitteilla asemakaava. Tiettävästi suuri osa Siilinjärven kunnasta on tarkoitus nimetä suunnittelutarvealueiksi. 
Siilinjärven maaseutu on kysyttyä pientalorakentamisen aluetta niille, jotka haluavat suuremmat tontit ja omaa rauhaa läheltä maakuntakeskuspalveluja. Viime vuosina erittäin suuri osa siilinjärveläisten omakotitalojen uustuotannosta on suuntautunut maaseutualueille. 
Olemme vakavasti huolissamme yleiskaavoituksen vaikutuksesta Siilinjärven väkiluvun kehitykseen. Tämä kaava uhkaa luoda toimintalinjan, joka rajoittaa kunnan kasvua maaseutualueilla huomattavasti.
 
3.    Maiseman ja luonnon arvoalueet
 
Koemme, että ”maiseman ja luonnon arvoalueiden ” toimenpidesuositukset saattavat vaarantaa maanomistajien mahdollisuudet erityisympäristötukien saamista. Osalla näistä tuista tavoitellaan hoidettua avointa ranta-aluetta.
 
Yleiskaavan sanotaan edistävän maa- ja metsätalouden jatkuvuutta alueella, samalla sen sanotaan asettavan joitakin ympäristöllisiä velvoitteita. Nämä velvoitteet ovat osin ristiriitaisia normaalin hyvään maatalouskäytäntöön perustuvan maa- ja metsätalouden edistämisen kanssa.  
 
Kaavaselostuksen kohdassa 8.6.2. todetaan, että maatilojen ympäristönhoitoon on tarjolla taloudellisia tukia.  Muistutamme, että ympäristönhoitoon tarjolla olevien tukien ehdot eivät ole kaavoitusviranomaisen eivätkä kunnan päätettävissä. Ehtoihin vaikuttavat Suomen maatalousviranomaisten, valtioneuvoston, eduskunnan ja EU:n väliset neuvottelut. Koemme kohtuuttomaksi, jos kaavan tuomia ympäristövelvoitteita oletetaan korvattavan maatalouden saamilla tuilla. Kaavoituksessa tuet täytyy ottaa huomioon niin, ettei kaava vaaranna tukien saamista.
 
Maisematyölupa-alueet aiheuttavat maanomistajille jatkossa ylimääräisiä kuluja, siksi kaavasta on poistettava merkinnät, mitkä edellyttävät maisematyöluvan hakemista.
 
 
4.    Suojelualueet ja suojelualuevaraukset
Kevättömän järven arvo lintujärvenä on vähentynyt järven ravinnepitoisuuden laskiessa. Järven ravinnekuormitus on viimeisten vuosikymmenien aikana vähentynyt pysyvästi Harjamäen sairaalakompleksin alasajon ja osin maatalouden ympäristöohjelmien ansioista. On todennäköistä, että Kevättömän ravinnepitoisuus tulee niukkenemaan jatkossakin, jolloin sen merkitys lintujärvenä vähentyy entisestään.
Kannustamme Siilinjärven kuntaa kyseenalaistamaan Kevättömän lintujen suojelualueen olemassaolon ja tarpeellisuuden. Mielestämme järven linnustoselvitys pitäisi päivittää. Kaavan pohjatöissä on käytetty vuonna 2007 tehtyä selvitystä, joka sisältää alan harrastajien mielestä selkeästi vanhentunutta tietoa.
Kaavassa on myös osoitettu uusia suojelualuevarauksia. Osa uusista suojeluvarauksista sijaitsee alueilla, joiden maanomistajille ELY-keskus on ilmoittanut, ettei pidä alueita niin merkittävinä, että tulisi tekemään suojelusopimuksia maanomistajien kanssa. Näissä tapauksissa kaavan suojelualuemerkintä on kohtuuton maanomistajia kohtaan. Katsomme, ettei kaavassa pitäisi osoittaa uusia suojelualuevarauksia.
 
Maaseutuasuminen on kasva trendi. Useisiin maankäyttöä ja luonnonsuojelua ohjaaviin lakeihin on työn alla uudistuksia. Mielestämme Siilinjärven kunnan olisi syytä osoittaa tulevaisuushakuisuutensa, tunnistaa ja huomioida tämä halu muuttaa maalle sekä lainvalmistelun strategiset suunnat yleiskaavoituksen strategisia linjauksia luodessaan.

 

LAUSUNTO SIILINJÄRVI- MAANINKA-KUOPIO – ALUEEN ELÄINLÄÄKÄREIDEN YHTEISVASTAANOTON JÄRJESTÄMISVAIHTOEHDOISTA

Johtokunnan vastuuhenkilö Ari Miettinen

TAUSTAA

Siilinjärvi kuuluu vahvaan Pohjois-Savon kotieläintuotantoalueeseen. Vaikka kotieläintilojen lukumäärä laskee, tuotantoa jatkavat tilat kasvattavat tuotantoaan niin, että tuotantoeläinten lukumäärä on pysynyt suhteellisen tasaisella tasolla. Hevosten lukumäärän odotetaan edelleen jatkavan kasvuaan.

Pohjois-Savon tuoreessa maakuntaohjelmassa nurmentuotantoon perustuva elintarviketalous, erityisesti maitosektori on nostettu yhdeksi maakunnan kärkitoimialoista. Pohjois-Savoon on muodostunut alan tutkimus-, koulutus-, neuvonta- ja elintarvikejalostusalat kattava osaamiskeskittymä, jonka olemassaolo luo laajaa synergialisäarvoa koko maataloustuotannon ja maaseudun kehittymiselle ja kilpailukyvylle. Lisäarvoa luovien osaamiskeskittymien kehittymisen edellytys on vahva kuntien ja kaupunkien mukanaolo sekä keskinäinen yhteistyö, koska useimmat kehityshankkeista ovat maakunnallisia tai koko Itä-Suomen kattavia.

Hevossairaala ja sen yhteydessä toimiva eläinlääkärivastaanotto (=eläinsairaala) on esimerkki tällaisesta koko Itä-Suomea koskevasta kehityshankkeesta, jonka toteutuminen vaatii kaikkien toimijoiden kärsivällistä, laaja-alaista ja kauaskatsovaa valmistelua sekä päätöksentekoa.

LAUSUNTO

Kannatamme ehdottomasti kaikkia Sorsasalon eläinsairaalan perustamista tukevia toimia ja kannustamme Siilinjärven kuntaa toimimaan aktiivisesti tämän ainutlaatuisen mahdollisuuden toteuttamiseksi.

Kannatamme myös eläinlääkäreiden yhteisvastaanoton sijoittamista eläinsairaalan yhteyteen Sorsasaloon.

Ympäristöterveyslautakunnan esittelyaineistossa on hyvin kuvattu eläinsairaalan laaja-alaiset lisäarvoedut eläinlääkärien yhteisvastaanotolle, jotka ovat myös asiakasnäkökulmasta merkittävät.

Vastaanoton sijoittaminen Sorsasaloon ei ole mielestämme haittatekijä palvelujen saavutettavuuden näkökulmasta. Sorsasalon kulkuyhteydet ovat jouhevat ja mahdollistavat hyvin myös eläinkuljetukset. Haittapuolena ovat mielestämme vain rajoittuneet julkiset kulkuyhteydet.

 


Muistutus Siilinjärven kunnan rakennusjärjestysluonnokseen

johtokunnan vastuuhenkilö Ari Miettinen

Rakennusjärjestys luonnos on mielestämme pääosin huolellisesti laadittu. Se tunnistaa tyydyttävästi kunnan eri alueilla olevia erilaisia rakennustarpeita.

POISTETTAVA KOHTA

Luonnoksen 10§:ssa Rakennuspaikalle asetettavat vaatimukset esitämme poistettavaksi seuraavan kohdan: ”Rakennuspaikan, jolla pidetään hevosia, tulee olla tarkoitukseen riittävän suuri. Pinta-alan suositellaan olevan vähintään 1 ha ensimmäistä hevospaikkaa kohti ja 0,5 ha lisää kutakin lisähevospaikkaa kohden”.

PERUSTELU

Mielestämme voimassa olevat lait ja määräykset ohjaavat riittävästi hevosharrastuksen sijoittumista. Esimerkiksi Hevosten pidosta annetut eläinsuojelumääräykset asettavat tiukat pinta-alavaatimukset tallirakennukselle ja pakolliselle jaloittelutarhalle ympäristöineen.

Pidämme täysin tarpeettomana ja epäoikeudenmukaisena hevosharrastuksen käsittelyä rakennusjärjestyksessä. Rakennusjärjestyksessä ei ole käsitelty muita harrastemuotoja, joiden tilatarpeet ovat täysin vertailukelpoisia hevosen pitämisen kanssa.

Luonnoksessa esitetyt pinta-alavaatimukset vastaavat lähes hevosen syömän heinän tuottamiseen vaadittavaa pinta-alaa. Huomiomme mukaan pääosa ammattimaisista hevostiloista ja hevosharrastajista hankkivat hevostensa tarvitseman rehun sen tuottamiseen erikoistuneilta viljelijöiltä.

 

 Vuosi 2011

Muistutus Siilinjärven kunnan pohjavesialueiden suunnitelmaselostukseen

johtokunnan vastuuhenkilö Marjaana Pitkänen

Pohjavesialueiden suojelusuunnitelma on selvitys ja ohje. Toisin kuin esipuheessa sanotaan, niin selvitystä ei voida soveltaa sellaisenaan maankäytön suunnittelussa ja viranomaisvalvonnassa eikä käsiteltäessä lupahakemuksia ja ilmoituksia, kuten suojelusuunnitelmaan on kirjattu. Viranomaispäätösten täytyy aina perustua lakiin ja asetuksiin, ei tämän tasoisiin ohjeisiin. Tässä on ilmeinen vaara, että selvitystä ja ohjetta tullaan käyttämään väärin.

Esipuheessa tuodaan esille, että Siilinjärven osalta suojelusuunnitelma koskee vain veden hankinnan kannalta tärkeitä I-luokan pohjavesialueita ja Siilinjärven kunnan vedenhankinnan kannalta merkittäviä pohjavesialueita. Myöhemmissä kohdissa tämä yksityiskohta ei tule riittävän selvästi esille. Mielestämme tekstiä on tarkennettava niin, että asian suhteen ei tule myöhemmin epäselvyyksiä. Tarkennus voidaan kirjoittaa esimerkiksi seuraavasti:

Kaikki pohjavesialueet ovat veden hankinnan kannalta tärkeitä I-luokan pohjavesialueita ja Siilinjärven kunnan vedenhankinnan kannalta merkittäviä (myöhemmin suojelusuunnitelmassa käytetään näistä alueista nimitystä pohjavesialue).

Lisäksi on syytä mainita yksiselitteisesti miten kyseinen alue on karttoihin merkitty.

Tietojemme mukaan ympäristöministeriössä aloittaa syksyllä 2011 työryhmä, jonka tehtävänä on selvittää pohjavesiluokitusten juridista asemaa jasääntelytarvetta. Nykyisellään pohjavesiluokitukset eivät perustu mihinkään lakiin eikä määrittely juridisesti velvoita ketään. Nähdäksemme ennen Siilinjärven kunnan pohjavesialueiden suojelusuunnitelman jatkamista pitää odottaa em. työryhmän työn tulokset.

Suojelusuunnitelmassa otetaan kantaa myös hajajätevesiasioihin. Huomautamme, ettei asetus edellytä kiinteistöjen jätevesien käsittelyn tehostamista, kuten asiakirjassa harhaanjohtavasti mainitaan. Sen sijaan asetus asettaa kiinteistöjen jätevesien käsittelylle puhdistustasot. Kunta ei myöskään voi soveltaa ankarampia puhdistusvaatimuksia herkästi pilaantuville alueille, vaikka suunnitelmaan on näin kirjoitettu. Kunnanhan pitää tällaisessa tapauksessa antaa ympäristönsuojelumääräys, jossa täytyy hyvin tarkasti määritellä ja perustella ne alueet, joilla tehostettu puhdistus on tarpeen.

Pohjavedelle riskiä aiheuttavissa toiminnoissa on todelliset ja jo tiedossa olevat riskitekijät rinnastettu mahdollisiin uhkiin. Siilinjärvellä jo toteutuneita uhkia ovat sekä viemäriverkoston vuodot että teiden suolaamisesta johtuvat pohjavesien kohonneet kloridipitoisuudet. On vastuutonta todeta, ettei näitä jo toteutuneita riskejä voida tulevaisuudessa mitenkään vähentää. Sen sijaan etsitään kohteita, joissa toimintoja voidaan kieltää ja vain sillä tiedolla, että vaaraa saattaa olla olemassa. Uhkia on kiistatta monenlaisia, mutta onko tiedossa yhtään tapausta, missä tiedetään olleen syy-seuraus suhdetta esim. metsähakkuiden ja pohjaveden pilaantumisen välillä?

On kohtuutonta estää edes lietelannan käyttöä pohjavesialueilla, koska ei voida todistaa siitä olleen haittaa pohjavesille. Teiden suolaamisesta ja jätevesivuodoista on kiistatta haittaa. Muistutamme myös, että tehokkainta ympäristönsuojelua on kierrättää ravinteita. Riittävä peltojen lannoitus varmistaa hyvät satotasot, minkä ansiosta ympäristöön ei jää vapaita ravinteita. Nykyisellään lannankäyttöä ja lannoitusmääriä ohjataan nitraattiasetuksella. Lisäksi maatalouden ympäristötukea hakeneita viljelijöitä velvoittavat myös ympäristötuen sitoumusehdot. Pohjavesialueiden suojelusuunnitelmalla ei pystytä antamaan kieltoja.

Emme käsitä miksi suunnitelmassa puututaan yleensäkään lannan olomuotoon. Nitraattiasetus edellyttää mm. voimassa olevan lannan typpianalyysin lannan olomuodosta riippumatta. Lantaa tai muita orgaanisia lannoitteita on voitava käyttää, jos käytöstä ei aiheudu riskiä pohjaveden laadulle. Esimerkkinä mainittakoon, ettei pelloille, joille lantaa on levitetty vuosikymmenten ajan eri olomuodoissa ilman pohjavesille aiheutuneita ongelmia voida mitenkään perustella lannan levityskieltoa.

Peltojen lannoituksen on meidänkin mielestämme perustuttava voimassaoleviin viljavuusanalyyseihin.

Pohjaveden suojelun edellyttämiin toimenpiteisiin on kirjattu, ettei peltolohkoille levitetä lietelantaa, virtsaa, pesuvesiä, jätevesiä, puhdistamo- tai sakokaivolietteitä, puristenesteitä eikä muitakaan nestemäisiä orgaanisia lannoitteita. Levityskielto on rankka eikä sitä voida hyväksyä yleistäen. Viranomainen voi puuttua edellä mainittuihin asioihin tapauskohtaisesti käsitellessään tilan ympäristölupaa. Asia tulee esille mm. Ympäristöhallinnon ohjeita 1/2010 ”Kotieläintalouden ympäristönsuojeluohje”. Kyseinen ohje korostaa tapauskohtaista harkintaa ja paikallisia olosuhteita myös pohjavesialueilla.

Suunnitelma sisältää väitteitä, omia johtopäätöksiä ja yleistyksiä, mitkä eivät sovi suojelusuunnitelmaan. Suunnitelmassa on mm. yleistetty, että kaikki puutarhaviljely on kuormittavaa. Jos suunnitelman tarkoitus ei ole kohdistaa toimenpiteitä tarkoituksellisesti johonkin toimialaan, joudutaan kieltämään myös kotitalouksien kasvimaat ja kukkapenkit pohjavesialueilta. Suojelusuunnitelmassa on todettu yleisesti, että maatalouden ja metsätalouden pohjavedelle aiheuttamia riskejä ovat lähinnä lietelannan, lannoitteiden (erityisesti typpilannoitteet) ja torjunta-aineiden käyttö. Tekstissä sivulla 19 mainitaan, että vaikutukset riippuvat huomattavasti alueen ominaisuuksista ja tämän vuoksi vaikutuksia tulisi tarkastella tapauskohtaisesti ottaen huomioon alueen hydrogeologiset ominaisuudet. Pohjaveden suojelun edellyttämissä toimenpiteissä tapauskohtaisuus on jo unohdettu.

Huomautamme, että vuodesta 2000 saakka on ollut voimassa suoraan kaikkia velvoittava nitraattiasetus, jonka tarkoituksena on rajoittaa maataloudesta peräisin olevien nitraattien pääsyä vesiin. Sitoutuessaan noudattamaan ympäristötuen, luonnonhaittakorvauksen (LFA) ja tilatuen ehtoja viljelijät ovat vielä erikseen sitoutuneet noudattamaan kyseistä asetusta. Onko mitään muuta ammattiryhmää ohjeistettu vesien suojelun kannalta näin pitkään ja tehokkaasti? Ohjeistukseen on liittynyt koko ajan myös valvonta. Ihmettelemme, mihin kunnan toimivaltaan kuuluu määrätä ELY-keskusta tehostamaan tiloihin kohdistuvaa valvontaa entisestään. Kyseinen kohta on poistettava sekä suojelusuunnitelmasta että toimenpiteistä.

Pohjaveden suojelun edellyttämissä toimenpiteissä mainitaan, että käytettävien kasvinsuojeluaineiden on oltava pohjavesialueille sallittuja. Viljelijät joutuvat noudattamaan tätäkin kohtaa jo täydentävien ehtojen kautta. Mainittakoon vielä, että kasvinsuojeluaineiden käyttöä valvotaan ja jokainen tukia saava viljelijä joutuu kirjaamaan ylös kaikki käyttämänsä kasvinsuojeluaineet. Suurempi huoli luulisi olevan niistä kotitalouksista, jotka käyttävät puutarhoissaan kasvinsuojeluaineita. Heiltä ei vaadita kasvinsuojeluaineiden käyttäjäkoulutusta kuten viljelijöiltä vaaditaan eikä heidän toimensa kuulu kenenkään valvontaan eikä heillä myöskään ole muistiinpanovelvoitteita. Ihmettelemme mihin perustuu se toimenpiteissä mainittava kohta, että viljelyssä käytetään mahdollisimman vähän kasvinsuojeluaineita.

Suojelusuunnitelmassa mainitaan, että pohjavesialueilla saa käyttää vain Turvallisuus ja kemikaaliviraston (Tukesin) hyväksymiä kasvinsuojeluaineita ja lannoitteita. Huomautamme, että lannoitteiden valvonta kuuluu Suomessa Elintarviketurvallisuusvirastolle (Evira).

Suojelusuunnitelmassa mainitaan ettei uusia eläinsuojia, lanta- ja tuorerehusäiliöitä ja –varastoja tule ensisijaisesti sijoittaa pohjavesialueelle. Nitraattiasetuksenkaan mukaan kotieläinsuoja ei saa aiheuttaa pohjaveden pilaantumisvaaraa. Mutta pohjaveden suojelun edellyttämissä toimenpiteissä asia on kirjattu toisin kuin se on suojelusuunnitelmassa. Suojelusuunnitelman kirjaus on linjassa nitraattiasetuksen kanssa.

Suunnitelman mukaisesti viljelijöitä voidaan kannustaa hakemaan erityistukia varmistamalla, että viljelijöillä on asiasta riittävästi tietoa. Mutta asiaa ei voida hoitaa niin kuin se on pohjaveden suojelun edellyttämiin toimenpiteisiin kirjattu. Viljelijöitä ei voida velvoittaa erityistukien hakemiseen. Erityistukia haettaessa kohteiden tulee täyttää erityistuille asetetut vaatimukset. Lisäksi valtiovallan on tullut osoittaa erityistuille määrärahat ennen kuin hakeminen voidaan tehdä. Kunta ei voi tällaista asiaa velvoittaa viljelijöiltä.

Pohjaveden suojelun edellyttämissä toimenpiteissä mainitaan vanhojen maa-ainesten ottamisalueiden kunnostamisesta vastuutahoksi virheellisesti maanomistajat. Vastuu kuuluu kuitenkin maa-ainesten ottoluvan haltijalle.